The Secret Life of Westend Mum

Ruusuja

Olen jo pitkään halunnut perustaa oman blogin. Mietin kuumeisesti (lue: muun elämän ohessa tuli toisinaan mieleen) aihetta. En vaan keksinyt, mutta silti vaivasi runsaudenpula.

Ruoka? Tykkään kokeilla uusia reseptejä, MUTTA olen liian pihi ostamaan kaikkia tarvittavia raaka-aineita. Miksi maksaa rosmariinista monta euroa, kun käytät sitä hippusen verran, etkä keksi lopulle käyttöä? Okei, eli ruoka ei yksin riitä.

Leivonta? Pidän siitäkin ja minulla on muutamia aivan ihania pikkuapureita, MUTTA kärsivällisyyteni ei riitä loihtimaan yksityiskohtaisia kakkuja kovinkaan usein. Sitä paitsi, kuka ne söisi? Minä ja mies emme järin syö makeita leivonnaisia ja lasten en halua niitä syövän. Okei, eli ei yksin sitäkään.

Muoti ja kauneus? Tykkään pukeutua kauniisti, mutta toisinaan mennä homssutan pitkin rantaraittia. Meikkiä on naamassa usein, koska tunnen olevani enemmän kiinni menossa, jos kokemani väsymys ei näy ulospäin. Eli ei yksin muotia ja kauneutta.

Lapset ja perhe-elämä? Työ? Menee hippasen liian henkilökohtaiseksi minun makuuni, jos keskittyisin vain niihin osa-alueisiin. Sitä paitsi, olen (vai olenko?) toisinaan pullantuoksuinen kotiäiti, mutten jaksa kirjoittaa pelkästään lapsen vaipan sisällöstä ja sormiruokailusta (jota muuten vastustan). Pelkkä ura on myös liian yksipuoleista. Tällä hetkellä hiljaista olisi, jos pelkistä työasioista kirjoittaisin, sillä oleilen kotosalla pienten lasten kanssa.

Päätin sitten kirjoittaa kaikesta. Osaan kuitenkin kokata vähän, leipoa on joskus pakko (lasten synttärit nääs) eikä alastikaan saa kulkea. Mies ja lapset on sekä huusholli pyöritettävänä. Urakin löytyy, joskin kotiäitiyden myötä on hold tällä hetkellä. Elämässähän on kyse kaikista näistä – ja paljosta muusta. Kirjoitan siis elämästä.

So, what secret lies inside this house?

Lue lisää, ehkä se selviää!

Saatat pitää myös

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *