Sadutus Antaa Ajatuksille Siivet

Sadutus Antaa Ajatuksille Siivet_Westend Mum

Sadutus on erityisesti lasten kanssa käytetty asioiden sanoittamisen muoto. Se on lasten kuuntelua ja osallistuvuutta korostava työväline. Sadutus ikään kuin kutsuu puhumaan ja kohtaamaan.

Kyseessä on narratiivinen menetelmä, jossa lapsi saa itse kertoa tarinaa. Se ei kuitenkaan jää siihen. Sadutukseen kuuluu se, että tarinan ylöskirjoittavan aikuisen tulee kirjoittaa kertomus sanatarkasti, mukaan kaikki ne lapsen ”öö” ja ”jajajajaja sittensitten” -mietteet. Aikuisen tehtävä on myös lopuksi lukea satu kertojalle, jotta hän pääsee halutessaan muokkaamaan sitä.

Pidän todella paljon sadutuksesta, koska silloin lapsi kertoo omin sanoin ajatuksiaan ja tunteitaan. Tai jos sille päälle sattuu, puhuu puuta heinää – mutta niistä höpinöistä tuleekin yleensä ne hauskimmat tarinat! Sadutuksen avulla saa tehtyä maailman parhaimpia syntymäpäivä- tai äitienpäiväkortteja. Ne jäävät myös ihaniksi muistoiksi lapselle itselleen.

Sadutin tässä yhtenä päivänä tytärtämme. Homma alkoi hyvin, mutta sitten sisarusten meno alkoi kiinnostaa enemmän ja huomasin keskittymisen katkeilevan. Kertoja halusi selkeästi puolivälissä pois, joten tilanne ei ollut oppikirjamaisen rauhallinen. Kannattaa siis tehdä kuten kerron, eikä kuten me teimme 😉

Kysyin luvan kertoa tarinasta eteenpäin. Siitä tuli tällainen:

Olipa kerran kaunis prinsessa. Hän oli aivan ihana. Kun hänen pikkusiskonsa oli pieni, hän tykkäsi leikkiä sen kanssa. Yhtenä yönä tuli noita. Se noita muutti kaikki rupikonniksi. Ja kaikki katosivat. Ballerinat katosivat. Ja sitten hän muutti kaikki sammakoiksi ja ne sanoivat räbätiräbätiräbäti. Yhdellä sammakolla oli kurkku kipeä ja hän sanoi räbäti. Toiset sammakot sanoivat räbätiräbäti. Ja prinsessat elivät onnellisesti elämänsä loppuun saakka. Loppu.

Haluatko kokeilla sadutusta? Kehota lasta kertomaan satu. Kerro kirjaavasi satu ylös juuri niin, kuin lapsi sen sinulle kertoo. Kerro myös, että luet sen hänelle lopuksi, jotta hän pääsee halutessaan korjaamaan tarinaa.

Aikaa voi käyttää niin kauan kuin sitä on. Yleensä hyvä aika on noin 15 minuuttia. (Meillä meni tuossa yllä viitisen minuuttia.) Tärkeintä on olla aidosti kiinnostunut lapsen kertomasta. Kiireinen hetki ei siis sovi sadutukseen, sillä lapsi aistii heti, jos aikuinen nyppiintyy hänen miettiessään ja mahdollisesti jahkaillessaan sadunkulkua.

Tähän voi olla hauska yhdistää piirtämistä tai muuta vastaavaa!

Onko kokemuksia? Olisi mahtavaa, jos joku teistä varhaiskasvatuksen ammattilaisista voisi kertoa lisävinkkejä tai kokemuksiaan sadutuksen hyödyistä!

Seuraa myös: Facebook, Instagram ja Twitter!

Saatat pitää myös

4 kommenttia

  1. Hauska satu! Sadutusta voisikin kokeilla omien ja hoitolasten kanssa, jos vaikka lapset innostuisivat. Tähän saakka sadutusta on käytetty isänpäivä ja äitienpäivä korteissa.

  2. On tuttu menetelmä sosionomiopinnoista ja omasta lapsuudesta. Tykkään kovasti. ^_^ Oletko itse sosiaalialan ammattilainen vai muulla alalla? Mielenkiinnosta kysyn.

    1. Varmasti hauskaa, jos sinua itseäsi on sadutettu lapsena. Kiva muisto! Olen ihan muulla alalla, mutta arvostan sote-alalla työskenteleviä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *