Illalliskutsut Lasten Avulla – Hot or Not?

Illalliskutsut Lasten Avulla_Westend Mum

Kutsuimme muutaman työmaailmasta tutun pariskunnan illalliselle tänä viikonloppuna. Toisella heistä ei ole lapsia, toisella on.

Lapsemme ovat tottuneet auttamaan pienissä kotiaskareissa, esimerkiksi pöydän kattamisessa, joten he tarjoutuivat innoissaan tekemään sen nytkin. Aavistin mitä tulisi käymään, joten ehdotin vapaata tästä askareesta tällä kertaa. He olivat kuitenkin tarmoa täynnä ja halusivat ehdottomasti auttaa. Mikäs siinä sitten. Kaiken kiireen keskellä annoin sanallisia ohjeita, muistuttaakseni miten katetaan oikein. Jossain vaiheessa keitin maidot yli hellalle, joten unohduin siivoamaan sitä sotkua. Sillä aikaa minit olivat saaneet homman valmiiksi ja olivat äärimmäisen iloisia kättensä jäljestä. Lopputulos oli epätäydellinen täydellisyys.

Lapset olivat niin ylpeitä itsestään ja suorituksestaan, etten raaskinut korjata astioita oikeaan asentoon. Päätin antaa kattauksen jäädä sellaiseksi, sillä illalliskutsun statuksesta huolimatta nyt oltiin kuitenkin kotona, eikä missään fine dining -paikassa. Kyseessä ei myöskään ollut johtoryhmän virallinen tilaisuus, vaan huomattavasti epävirallisempi illanvietto.

Kun sitten myöhemmin illalla tuli aika siirtyä illallispöytään, huomasin toisen pariskunnan rouvan ilmeestä paheksuntaa. Kun kaikki ei ollutkaan täydellistä. Toinen rouva taas nauroi iloisesti ja pyysi kehumaan lapsia hienosta suorituksesta.

Kumpi näistä rouvista sinä olisit ollut? Täytyykö kaiken olla aina täydellistä vai saako lasten jälki näkyä myös tällaisissa tilanteissa?

 

Dinner Party with the Help of the Children

We invited a few work related couples for a dinner party this weekend. Another couple has children the other one does not.

Our children have been used to help with little housework, like setting the dinner table. They were happily involved this time also, although because I knew what was expected, I tried to let them have their free time at then. They insisted to help, so what can you do.

There were everything going on at the same time and I was trying to remind them what was the proper way to set the table. Then the milk boiled over and I concentrated to clean that mess. At that point the children was finished and they were ecstatic of the result of their work. The result was this incomplete perfection.

The children were so proud of them selves that I just could not set the table again. I decided to let the table be as it was – regardless of the status of a fine dinner party. After all we were at our own home and it was not the formal dinner party for the executive team, but more informal event.

Later that evening, when it came the time to sit in the table, I noticed how another one of the ladies looked the table and her face tells me that she was a little bit dissatisfied. Everything was not perfect. At the same time another one of the ladies just laughed and asked me to send her complements for the children.

Which one of the ladies would you be? Does everything have to always be perfect or is it allowed to let the children to be visible?

Saatat pitää myös

4 kommenttia

  1. Ihana postaus! Olen niuhottaja, kun itse teen jotain ja kaiken tulisi olla oikein sekä jämptisti. Mutta, kun lapset jotain tekevät saa astiat olla just niin kuin he haluavat, eli en mene korjaamaan. Hienosti lapsesi oli kattaneet ja kehut heilel! <3

    1. Ihanaa, kiitos! Olen samanlainen kanssasi: Itseltäni en virheitä salli ko. tapauksissa, mutta lasten kanssa on ihan eri tilanne. Osaan arvostaa yritystä 🙂

  2. Kaunis kattaus! Ja ihanan rento! Omaa epätäydellisyyttään on vaikea sietää, mutta lapsissa ja muissa ihmisissä sitä arvostaa ja siinä näkee kauneutta.

    1. Ihanasti sanottu! Juurikin niin, lapsille ja muille antaa helposti anteeksi muutamat väärin asetellut ottimet 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *