Hotel Imperial Vienna

Hotel Imperial Vienna_Bar_Westend Mum

Kerroin jo äskettäin tästä hotellista, videon muodossa. Hotelli oli kuitenkin niin ihana, että halusin vielä hyödyntää siellä otetut kauniit kuvat!

Talo, jossa Hotel Imperial Vienna sijaitsee, rakennettiin alun perin Württembergin prinssin yksityisasunnoksi. Hotelliksi se muutettiin vuonna 1873. Me asuimme Deluxe-tason huoneessa, joka sijaitsi viidennessä kerroksessa, upeiden maisemien äärellä. Huone henki samaa vanhaa tyyliä, mitä koko muukin hotelli, mistä tuli tietysti heti mieleen keisarinna Sissi ja hänen elämänsä palatsissa. Huone oli kokonaisuudessaan ihana, mutta ihan huippu oli kylpyhuone, joka yllätti tilavuudellaan ja tuntui vain jatkuvan jatkumistaan.

Aloitimme päivämme aina samppanja-aamiaisella, jossa oli kaikki tarvittava. Lämpimät ruoat valmistettiin pyynnöstä, kylmien löytyessä seisovasta pöydästä. Oli kiva huomata, että erilaiset allergiat oli otettu hyvin huomioon, jopa maitoa oli neljää erilaista versiota. Sää oli tietysti upea, joten aamiaisen saattoi nauttia terassilla, seuraten heräävää Wieniä. Yhtenä aamuna Cafén hillitty tunnelma särkyi, kun minä tulin paikalle ja noutopöydän vierellä (kaiken keskellä, tietysti…) lennätin kaaressa ruokailuvälineen niin, että se laskeutui suoraan alle olevan posliinilautasen päälle – rikkoen sen kauhealla metelillä. Hups… Mitä sitten? No ei mitään, sillä ennen kuin edes huomasin, oli muutamat valkoisiin hanskoihin puetut käsiparit siivonneet sotkun ympäriltäni, huomaamattomasti, hiljaisesti ja tehokkaasti.

Hotelli Imperial Viennassa on aamiaissalina toimivan Café Imperialin lisäksi myös erillinen ravintolan sekä baari, joka on todella kodikas ja lämminhenkinen paikka. Siellä me istuimme iltaa Guns N´Rosesin keikan jälkeen.

Se täytyy kuitenkin sanoa, että hotellissa oli hiukan sellaista hierarkkista pönötystä, josta me suomalaiset emme oikein välitä. Esimerkki: Halusimme uudet tossut huoneeseen. Ulos lähtiessämme tulin sanoneeksi asiasta hotellin vastaanottoon vanhemmalle mieshenkilölle. No, ei olisi kannattanut… Kuultuaan asiani hänen ilmeensä meni loukkaantuneen paheksuvaksi ja kylmän hillitysti hän kehotti ottamaan yhteyttä huonesiivoojiin. Kun selitin, ettei kukaan vastannut puheluun, hän vain kohautti olkiaan ja alkoi palvella takanani seisonutta vanhempaa herraa. Minut (ja selkeästi väärään paikkaan kohdistettu pyyntöni) siis ohitettiin kuin ärsyttävä hyttynen. Hetken aikaa siinä steppasin, miettien kerronko mielipiteeni kovaa ja korkealta. Olin kuitenkin rauhaarakastavalla tuulella, joten päätin antaa raukan pönöttää rauhassa.

Ai niin, se pitää vielä kertoa, että Hotel Imperial Viennan yksi ylpeydenaihe on Imperial Torte. Legendan mukaan sen keksi keittiössä työskennellyt harjoittelija, keisari Franz Joseph I:n kunniaksi silloin, kun hotelli avattiin. Resepti on tietysti huippusalaisuus, onhan yksi kilpailija Sacherin versio. Tällaiset herkkupalat odottivatkin vierailijaa sängyllä, pakattuina kauniisiin rasioihin.

Täytyy sanoa, että Hotel Imperial Vienna oli kokonaisuudessaan aivan fantastinen. Jopa äärimmäisen puhelias taksikuskimme innostui kertomaan hotellista, kyyditessään meitä siihen suuntaan. Kuski oli ihmeissään, että rokkikonsertissa olleet henkilöt asuvat Imperialin kaltaisessa konservatiivisessa hotellissa. Yleensä hän kuulemma kyyditsee sinne oopperasta tulevaa porukkaa. Pidimme oman mainospuheemme suomalaisesta rokista ja metallista nauttivasta kansasta, jolloin hän tuntui ymmärtävän (Lordin Hard Rock Hallelujah taisi olla taikasana).

Hotellista vielä sen verran, että taksikuskille oli kuulemma jo työvuosiensa alkuaikoina selvinnyt, että Wienissä on monia upeita hotelleja. On viidentähden Hiltonia ja InterContinentalia – ja sitten on Hotel Imperial. Omaa luokkaansa.

Sanonnasta huolimatta, joskus se vaan on niin, että kaikki kiiltävä oikeasti on kultaa.

Minkä perusteella sinä valitset hotellin?

 

You can find the English version here.

Saatat pitää myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *